lauantai 19. lokakuuta 2013

17. lokakuuta 2013


Seward
60° 07,116' N, 149° 26,200' W


Alkumatkasta sää oli mitä kaunein ja jatkui kohtalaisen siedettävänä aina Sewardiin saakka. Matkaan kului vain hieman yli vuorokausi, koska tuuli oli jälleen sivumyötäinen. Ystävämme Kathy ja Vic olivat varanneet meille laituripaikan oman veneensä vierestä ja olivat vastassa saapuessamme.



Isäntäväki palaa muutaman päivän kuluttua talveksi Coloradoon, ja me muutamme heidän taloonsa, kun Sarema nostetaan maihin. Lennämme Eurooppaan vielä tämän kuun aikana ja palaamme takaisin Alaskaan huhti-toukokuun vaihteessa.

Faktatietoja matkalta:

Dutch Harbor – Sand Point, keskinopeus 7,29 solmua, 175 merimailia vuorokaudessa.
Sand Point – Kodiak, keskinopeus 7,55 solmua, 181 merimailia vuorokaudessa.
Kodiak – Seward, keskinopeus 7,38 solmua, 177 merimailia vuorokaudessa.
Seward – Seward, 3 vuotta, 4 kuukautta, 10 päivää  ja 2 tuntia. Matkaa kertyi 34.863 merimailia.
Pohjoisnavan kierto täyttyi Beringinmerellä. Matka kesti 3 vuotta, 2 kuukautta, 18 päivää, 3 tuntia ja 7 minuuttia. Matkaa kertyi 32.613 merimailia.


Vuosi 2013:

Lagos –  Napapiiri, 2 kuukautta, 17 päivää ja 21 tuntia. Matkaa kertyi 3.393 merimailia.
Lagos – Seward, 5 kuukautta, 24 päivää ja 2 tuntia. Matkaa kertyi 9.746 merimailia  eli 18.050 km. 
Polttoainetta tankattiin 5.557 litraa ja siitä maksettiin 5.031 € = 0,905 €/litra.
Pääkonetta käytettiin 1.871 tuntia.
Generaattoria käytettiin 211 tuntia.
Polttoaineen kulutus oli 0,57 l/merimaili, 2,97 l/pääkonetunti

Tähän mennessä olemme purjehtineet yhteensä 77.115 merimailia.



Valokuvat Marion Owen
Sareman miehistö haluaa kiittää Meriauraa, Wasa Logisticsia sekä Yacht-Poolia heidän antamastaan tuesta, ja erityiskiitokset annamme säämiehillemme Esko Pettaylle ja Evgeny Vizirille. Lämpimät kiitokset menevät jälleen kerran myös perheellemme, joka peloistaan huolimatta antaa meidän purjehtia pitkin maailman meriä. Ja aivan erityiset kiitokset ansaitsee tyttäremme Reetta, joka suunnitteli kesän aikana Saremalle uudet nettisivut ja piti huolta blogiemme päivityksistä. Suuret kiitokset myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata turhankin pitkäksi venähtänyttä purjehdustamme Alaskasta Alaskaan.

Ensi kesää odotellessa....

 

12. lokakuuta 2013



Kodiak
57° 47,270' N, 152° 24,605' W

 

Vietimme Sand Pointissa kaksi yötä ja seurattuamme tarkasti sääennusteita päätimme lähteä 10. päivä niin aikaisin kuin mahdollista. Alkumatkalla oli heikkoa tuulta, ja saimme kovassa kelissä huonosti rullautuneen genoamme oikeaan ojennukseen ja auenneet saumat paikattua purjeteipillä.


Päätimme mennä ulkokautta syvään veteen saadaksemme paremmin pelivaraa, jos tuuli  nousisi ennustettuun 35 – 45 solmuun. Tuulikarttojen ja GRIB filen mukaan olimme kolmen matalan välissä, jossa oli 25 – 30 solmua varsin kapealla kolmiomaisella alueella. Kodiakin sääpalvelu ja Evgeny varoittivat 35 – 45 solmun tuulista, puuskissa jopa 65 solmua.  Pyrimme etenemään mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisimme Kodiakiin ennen pahimpia tuulia, ja kerrankin suunnitelmamme onnistui!


Sivumyötäinen tuuli oli tasaisesti 30 solmun tietämissä, ja etenimme 181 nm/vrk. Saavuimme Kodiakin satamaan runsaan kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen aikaisin iltapäivällä. Satamamestari Marty oli varannut meille hyvissä ajoin erinomaisen paikan ja oli vaimonsa Marionin kanssa vastaanottamassa köysiämme. Paikka olisi ollut käytettävissämme kevääseen asti. Juhlistimme jälleentapaamistamme kuohuvalla ja kodiakilaisilla tapaksille.


Meillä oli auto käytettävissämme, ja Marionin ja Martyn luona vierashuone odottamassa eli ajatus jäädä Kodiakiin pidemmäksikin aikaa oli varsin houkutteleva. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta matalapaineet kovine tuulinen tulevat lännestä parin vuorokauden jaksoissa, ja näin aikamme Kodiakissa jäi tällä kertaa vain kahteen päivään. Kuunneltuamme viimeisimmän sääennusteen, lähdimme maanantaina 14. päivä kauden viimeiselle legille kohti Sewardia. 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

9. lokakuuta 2013

Sand Point
55° 19,981' N, 160° 29,938' W

 

Lähdimme sunnuntaiaamuna polttoainelaiturin kautta matkaan. Parin päivän päästä oli tulossa paha keli, joten joutuisimme pysähtymään Sand Pointissa. Olimme myös katsoneet ankkuripaikkoja matkan varrelta, jos tuuli nousisi ennustettua aikaisemmin. Pikkuhiljaa tuuli alkoikin nousta, mutta ei kuitenkaan niin kovaksi, että olisimme jääneet ankkuriin.


Toisena purjehduspäivänä ottamamme sääennusteen mukaan kova tuuli nousisi vasta yöllä, ja toivoimme ehtivämme Sand Pointiin ennen sitä varsinkin, kun viimeiset hyvät ankkuripaikat olivat jo takanamme. Viimeisellä etelään antavalla aukolla juuri ennen Shumaginsaaria tuuli oli jo yli 40 solmua. Tulimme mahdollisimman läheltä Shumaginsaaria toivoen niiden antavan suojaa, mutta saarten takana vain aallokko oli hiukan matalampaa. Käännyttyämme säkkipimeässä viimeiselle osuudelle Sand Pointiin johtavaan salmeen, tuuli oli 35 – 46 solmua ja täysin vastaista. Jouduimme ottamaan kaiken irti moottoristamme, jotta kykenimme yleensä etenemään, mutta pahimmissa puuskissa (54 solmua) menimme takaperin. Autopilottimme ei tietenkään ymmärtänyt tilannetta, ja jouduimme siirtymään käsiohjaukseen. Riitta seurasi etenemistä karttapöydältä karjuen ohjeita tuulen ulvonnan yli, ja Pekka ohjasi rankkasateessa parhaansa mukaan. Sade ja ympärillä lentävä merivesi heikensivät näkyvyyttä, mutta onneksi merimerkit olivat hyvin valaistuja, ja rannalta näkyvä majakka helpotti myös kulkuamme.


Saavuimme vihdoin Sand Pointin sataman aallonmurtajan suojaan, missä huonon näkyvyyden takia jouduimme ensin tekemään kierroksen satamalaiturin edessä löytääksemme sisäänmenoaukon ja ajoimme sitten sisään satamaan. Laitureissa ei näyttänyt olevan yhtään vapaata paikkaa, mutta vieraslaiturin päässä oli ranskalainen purjevene, jonka kylkeen lopulta kiinnityimme. Saatuamme veneen ranskalaisten avustuksella kiinni, riisuimme läpimärät vaatteemme, ripustimme niitä kuivumaan sinne tänne ja kaivauduimme makuupusseihimme. Ja kyllä uni maittoi!


Tulomatkan vauriot jäivät yllättävän vähäisiksi: paapuurin kaiteen tuulisuojapressu repeytyi, Suomen lippu tuli alas mesaanimastosta, SSB:n antennikaapeli irtosi ja genoasta repesi kaksi saumaa, mutta vain kohtalaisen lyhyeltä matkalta. Vahinkojen suhteen voimme siis olla tyytyväisiä, mutta lähipäivien sää antaa aihetta tyytymättömyyteen. Saarten yli menee kaksi kovan tuulen rintamaa, ensimmäisessä tuulta 28 m/s ja toisessa 22 m/s, ja vasta niiden jälkeen pitäisi olla muutama päivä rauhallisempaa. Jatkamme matkaa heti, kun se on mahdollista, mutta kovaan myräkkään emme vapaaehtoisesti enää lähde.

5. lokakuuta 2013

Dutch Harbor
53° 54,355' N, 166° 30,657' W


Suunnitelmamme oli edetä mahdollisimman paljon itään päästäksemme lähelle Unimak Islandia. Valitettavasti tuuli kääntyi W-SW suuntaan liian aikaisin, joten emme saaneet toivomaamme sivumyötäistä, vaan tuuli oli meille sivuvastainen. Ennustetun 30 solmun sijasta keskituuli oli 35 solmua ja puuskissa jopa 45 solmua. Nopeutemme oli kuitenkin melkoisen hyvä, vaikkakin mukavuuden kustannuksella. Murtuva aalto kallisti kerran venettä niin, että olimme jonkin aikaa lähes kyljellämme, jolloin öljynpaine putosi nollaan öljypumpun haukatessa tyhjää, ja hälytykset menivät päälle. Tilanne normalisoitui kuitenkin välittömästi noustuamme jälleen pystyyn.



Päästyämme Dutch Harborin itäpuolella olevien saarten suojaan, tuuli loppui lähes kokonaan. Moottoroimme tyynessä Dutch Harborin spitille, jossa tuttu satamamies oli ottamassa meitä vastaan. Hän ohjasi meidät suojaiseen paikkaan kelluvan laiturin sisäpuolelle kalastusalusten taakse. Ja suojaa tulimme tarvitsemaankin, sillä seuraavan yön aikana tuuli nousi jälleen 40-45 solmun lukemiin.


Sääennusteen perusteella tulisimme viettämään täällä muutaman päivän. Otimme polkupyörät esille, sillä vielä edellisellä käynnillämme lähellä ollut kauppa oli siirtynyt useamman kilometrin päähän kylän keskustaan. Yllätykseksemme tapasimme kaupassa tuttua kieltä puhuvia miehiä. He olivat jäänsärkijä Fennican miehistöä tulossa Tsuktsimereltä. Pekka pääsi illalla pitkästä aikaa kylpemään ja tällä kertaa aitoon suomalaiseen saunaan!




Palattuamme keskustasta löysimme istumalaatikosta lahjan, jonka ystävällinen satamamies oli sinne jättänyt: kaksi komeaa lohifilettä, savulohta, kuningasrapua ja kaksi pussillista koiranruokaa Lattelle. Alaskalaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan!


Tutkittuamme sääennusteita suunnittelimme lähtevämme perjantaina, mutta ennusteista huolimatta tuuli jatkoi reipasta puhallustaan. Kun Unimak Passin myötävirran aikakin meni ohi, päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi laituriin ja lähteä niin, että osuisimme salmen seuraavaan myötävirtaan. Jos suinkin mahdollista, yritämme päästä suoraan Kodiakille joutumatta pysähtymään Sand Pointissa.

torstai 3. lokakuuta 2013

30. syyskuuta 2013

Beringinmerellä
57° 22,928' N, 169° 05,823' W

 

Purjehduskeli oli mitä parhain aina St Matthew Islandin tasolle saakka. Selvitimme matkan 1,5 vuorokaudessa lasketun kahden sijasta. Sitten tuuli tyyntyi, ja jouduimme jatkamaan moottoroimalla epämukavassa aallokossa. Saimme yhteyden SSB:llä Kodiakin sääguruun, Richard Courtneyhin, joka pitää nettiä päivittäin keräten säätietoja lähinnä kalastusaluksilta ja antaa aluskohtaisia sääennusteita. Hänen mukaansa reitillämme tulisi olemaan sunnuntaiaamusta alkaen lounaan ja lännen välistä tuulta 15 – 20 solmua. Odotettavissa oli siis erinomaista purjehdussäätä. Etelämpänä olevat alukset raportoivat 40 – 45 solmun tuulesta ja jopa 60 solmun puuskista, jotka ovat tähän aikaan vuodesta harmittavan yleisiä.


Tuulen noustua uudelleen, se pysytteli niin kovana, että jouduimme pienentämään purjeita illaksi ja yöksi. Viimeisen 24 tunnin aikana on edetty 179,1 mailia, joka kuvannee kelin reippautta. Ohitimme St Paulin ja jatkoimme suoraan kohti Unalaskaa. Huomenna illalla pitäisi nousta vieläkin reippaampaa kaakkoistuulta, jota aiomme mennä pitelemään Dutch Harboriin.



Tänään 30. 9. klo 17.22 UTC paikassa 57° 44,028' N, 169° 41,249' W ylitimme vuonna 2010 Luoteisväylälle mennessämme tekemämme viivan eli ympyrä on niin sanotusti sulkeutunut. Olemme nyt purjehtineet maapallon ympäri Alaskasta Alaskaan ja kiertäneet samalla pohjoisnavan. Aikaa siihen kului 3 vuotta, 2 kuukautta, 18 päivää, 3 tuntia ja 7 minuuttia. Kovan kelin vuoksi shampanjat nostetaan kuitenkin vasta Dutch Harborissa.

28. syyskuuta 2013

Beringinmerellä
61° 32,419' N, 173° 04,024' W


Lähtöpäivän aamun sää oli kerrassaan hieno. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja oli aivan tyyntä. Satamalahdessa ajelehti ohuita jäälauttoja, jotka olivat muodostuneet yön aikana, mutta sulaisivat jälleen auringon alkaessa lämmittää.



Ennen puoltapäivää saapui veneelle ystävällisiä virkamiehiä tietokoneineen, leimasimineen ja koppalakkeineen. Tunnissa teimme heille riittävän määrän kopioita, ja me saimme leimat passeihin ja lähtödokumentin, ja näin olimme vapaat poistumaan Venäjältä.


Moottoroimme tyynessä vuonosta ulos ja saimme luoteistuulen avulla mukavasti nopeutta kääntäessämme keulan kohti St Matthew Islandia. Tämän hetkisten sääennusteiden mukaan tuulen pitäisi olla suotuisa lähes Dutch Harboriin saakka.

Ylitimme kansainvälisen päivämäärärajan ja samalla myös Venäjän ja USA:n välisen rajan 28.9. klo 06.34 UTC aikaa, joka on 28.9. klo 18.34 Venäjän Chukotkan aikaa ja 27.9. klo 22.34 Alaskan kesäaikaa tai kuten amerikkalaiset sanovat 10.34 pm. Ei siis ihme, että käytämme veneen aikana aina UTC aikaa!

26. syyskuuta 2013



Providenia
64° 25,303' N, 173° 13,455' W


Beringinsalmi oli meille suosiollinen. Tuulta ei juuri ollut, ja vastavirtakin pysytteli kahdessa solmussa. Vähäinen tuuli kieppui niemennokan ympäri, mutta tasoittui lopulta vastaiseksi. Pystyimme kuitenkin etenemään koneella auttaen. Laiva tuli vastaan heti käännyttyämme Beringin meren suuntaan. Sovimme starboard-starboard ohituksesta.


Evgeny oli suositellut katsomaan ankkuripaikkaa puolimatkasta Provideniaan, koska tuuli tulisi olemaan 20 m/s NNE. Olimme ottaneet Alaskan sääfaxin, joka taas näytti, että tuulialue menisikin idän puolelta ohi. Teimme päätöksen äänin 2-0 jatkaa matkaa suoraan Provideniaan, mutta katsoimme kuitenkin valmiiksi suojaisen ankkuripaikan puolimatkan jälkeen. Haittapuolena oli, että jos olisimme joutuneet hakemaan suojaa, olisimme joutuneet tekemään sen yöllä. Päätöksemme oli oikea.Tuuli ei koskaan noussut yli 11 m/s, ja suunta oli täysmyötäinen. Pienensimme purjeita niin, etteivät ne paukkuneet liíkaa virran ja aallokon vääntäessä venettä. Matkanteko hidastui, mutta se oli hyväkin, koska saapumisemme Provideniaan osuisi näin aamuksi.


Loppumatkan tunnit moottoroimme tyvenessä ja saavuimme Provideniaan klo 9 aikaan paikallista aikaa auringonpaisteessa. Huhuilimme VHF:llä sekä "Port Controllia" että "Harbor Masteria". Kukaan ei vastannut, mutta laiturille ilmestyi jonkin ajan kuluttua virkapukuisia miehiä, joista eräs viittilöi meille paikan puoliksi sortuneesta laiturista satamahinaajan takaa. Kiinnityimme ja saimme vieraaksemme neljä virkamiestä, joista yksikään ei osannut puhua englantia. Papereita tarkastettiin ja kopioitiin, ja Pekka sai puhelimitse englantia puhuvalta tullivirkamieheltä toimintaohjeet.


Olimme ilmoittaneet lähtevämme heti kun sääennuste sallii, ja meitä pyydettiin ilmoitamaan päivittäin päätöksemme. Olemme ymmärtäneet, että vaikka lupamme onkin vanhentunut, saamme sen anteeksi "Force Majeur" perustein, olimmehan joutuneet ankkuroimaan matkalla muutamaksi päiväksi myrskyn vuoksi. Onneksi meillä oli Evgenyn lähettämät sääennusteet ja suositukset, joista viranomaiset jopa pyysivät kopiot.



Meitä kohdeltiin Provideniassa todella hyvin. Jos tarvitsimme jotakin, voimme kääntyä satamahinaajan miehistön puoleen. Kaikki palvelut ovat myös aivan vieressämme. Kaupunki on niin suuri, että täällä on jopa erillinen leipomo. Kalaa on tietysti mahdotonta ostaa, aivan kuten Alaskassa, sillä jokainen kalastanee itse. Pitänee siis ryhtyä pilkkimään. Tuoretta lihaa ei myöskään ole tarjolla. Pakasteina tietysti löytyy lähes kaikkea, myös jäätelöä. Ja mikä parasta, meillä on suomalaista kinuski- ja lakritsikastiketta jäljellä vielä purkillinen kumpaakin!

 
Tilastotietoa:

Napapiiriltä napapiirille (9.7. - 24.9.) kului aikaa 77 päivää 3 tuntia 15 minuuttia ja matkaa kertyi 4.353 mailia.

Päivää kohti on matkattu keskimäärin 56,5 mailia.

Ilman lämpötila oli -2 ja +18 välillä, yleensä +1 - +2

Meriveden lämpötila vaihteli + 6 ja -2 välillä

Lunta satoi kuutena päivänä.

Tuuli oli yli puolet ajasta vastaista. Yli 20 m/s tuulia oli neljästi, aina idästä, ja tuulet kestivät 3-7 pv.

Jäitä oli Novaja Zemljan itäpuolella ja Nordenskjöldin saariston itäosasta Vilkitski salmeen ja Laptevinmeren länsiosiin.

Jääkarhuja näimme Franz Josefin maalla ja Novaja Zemljalla.

Mursuja näimme Franz Josefin maalla, Novaja Zemljalla, Novaja Zemljan itäpuolen jäälautoilla ja Tsukotkan pohjoisosassa Beringin salmeen saakka.